Lex Feldheim – Kuinka tehdä keraamisia aluslasitarroja

Hei, olen Lex, ja tässä työpajassa opit suunnittelemaan, tulostamaan ja kiinnittämään omia keraamisia aluslasitarrojasi alusta loppuun!

Aiomme käydä läpi:

• tapoja luoda kuvioita digitaalisilla työkaluilla,
• kuinka silkkipainataan keraamisilla materiaaleilla,
• ja kuinka kiinnität tarroja työhösi

Tässä yksityiskohtaisessa työpajassa käydään läpi kaikki, mitä sinun tarvitsee tietää omien lasin alla olevien tarrojen valmistamisesta.

Kun ostat tämän työpajan, saat:

• Välitön pääsy valmiiksi tallennettuun työpajaani
• Elinikäinen pääsy työpajaan. Voit katsoa sen verkossa tai ladata sen laitteellesi katsoaksesi offline-tilassa milloin tahansa

Tämän työpajan jälkeen voit tehdä kauniita töitä näin:

Meistä Lex Feldheim

Kaksikymmentä vuotta sitten olin nuorempi, paremman näköinen ja tienasin enemmän... mutta en nauttinut elämästäni. Olin erittäin ankara itselleni (kyllä, jopa enemmän kuin nyt, ystävät), stressaantunut ylityöstä, kamppailin vihan ja surun kanssa ja yleensä tyytymätön. Aloin käydä viikoittain keramiikkatunnilla rentoutuakseni ja nauttiakseni itsestäni. Olin kokeillut keramiikkatunteja ennen sitä ja ajattelin aina, että rakastaisin sitä, mutta en koskaan päässyt ensimmäisen päivän jälkeen. Itse asiassa yritin ja lopetin monia harrastuksia (taiteellisia ja muita), koska minulla oli vaikea kamppailla alussa. En pitänyt itseäni taiteilijana ja tunsin itseni studiossa itsetietoiseksi. Uskoin, että sillä ei ollut väliä kuinka paljon harjoittelin; En koskaan tekisi työtä, josta pidin. Kymmenen vuoden ilmoittautumisen ja luokkien keskeyttämisen jälkeen olin tarpeeksi kasvanut pysyäkseni epämukavassa oppimisprosessissa, yrittäessäni epäonnistua ja yrittää uudelleen.

"En pitänyt itseäni taiteilijana ja tunsin itseni ateljeessani."
Luulen, että olen aina rakastanut savea ja pyörää, mikä saattaa olla outoa, koska en todellakaan tiennyt keramiikasta tai keramiikasta mitään. En omistanut yhtään käsintehtyä ruukkua, jonka muistan, enkä ymmärtänyt, mistä ohjaajani puhui, kun hän keskusteli käsintehtyjen esineiden kauneudesta, epätäydellisyyden kauneudesta. Hän sanoisi: "Savi tietää", ja ajattelin, että se oli typerää liittää saveen tietoisuutta; mutta tunsin lumoamisen, kun näin muovattavasta materiaalista muodostuvan kauniin muodon taitavissa käsissä. Koin, että studiossa työskentely oli pakottavaa, koska minun oli keskitettävä kaikki huomioni siihen. En voinut työskennellä studiossa ja ajatella ulkopuolisia huoliani, ja kokonainen päivä saattoi kulua ilman, että olisin miettinyt niitä asioita, joita minulla yleensä oli pakkomielle. Ajan myötä ymmärsin, että savi tiesi, koska se tallensi täydellisesti kaiken, mitä tein sille, ja se heijasti minulle takaisin jotain omasta sisäisestä olotilastani. Toivon, että voisin sanoa, että lopetin työni ankaran tuomitsemisen, mutta totuus on, että opin olemaan epämukavaksi tekemissäni, koska prosessin ilo oli tuloksesta aiheutuvani epämukavuuden arvoinen. Tämä oli alku, kun opin päästämään irti tuloksesta ja seuraamaan sydäntäni, ei vain saven kanssa, vaan myös elämässä.

Prosessiin keskittymisestäni huolimatta laadukas käsityö on minulle edelleen erittäin tärkeää ja jota ihailen muiden työssä, joten olin innoissani nähdessäni, että taitoni kehittyivät ajan myötä. Kolme vuotta sen jälkeen, kun olin käynyt viikoittaisia ​​kursseja paikallisessa yhteisöstudiossani, menin New Yorkin osavaltion yliopistoon New Paltzissa saadakseni kuvataiteen kandidaatin tutkinnon ja opiskelin yksinomaan keramiikkaa. Vaikka osa minusta ajatteli keramiikan uraa hemmottelevana harrastuksena, jonka työni ei ollut ansainnut ja että se ei koskaan olisi tarpeeksi hyvä, että ihmiset todella maksaisivat siitä, toinen osa minusta uskoi, että sen tuhlaaminen olisi vieläkin lempeämpää. mahdollisuuden tehdä sitä, mitä todella halusin tehdä epäonnistumisen pelosta.

Tämä oli alku, kun opin päästämään irti tuloksesta ja seuraamaan sydäntäni, ei vain saven kanssa, vaan myös elämässä.

Valmistuttuani vuoden 2008 taantuman aikana en ollut varma, pystyisinkö jatkamaan keramiikan valmistusta tuossa ilmastossa. Pienellä tuurilla ja suurella sinnikkällä pystyin löytämään tai luomaan itselleni mahdollisuuksia pysyä alalla ja jatkaa luovaa polkuani. Suuri osa elämästä, kuten polku taiteilijaksi, on ollut kamppailua, joten nyt syyni tehdä mitä tahansa on nautinto: oma nautintoni teoksen tekemisestä ja ihmisten reagoivan siihen, ja nautinto, jota ihmiset kokevat käyttäessään sitä. . Haluan ihmisten rakastavan työni katsomista, pitämistä ja käyttöä syömiseen, juomiseen, seurustelemiseen, yhteydenpitoon ja heidän elämäänsä nauttimiseen. En voi ajatella korkeampaa tarkoitusta tekemälleni kuin olla osana muiden ihmisten yhdistämistä merkityksellisissä ja ikimuistoisissa yhteisissä kokemuksissa ja tuoda heille onnea ja nautintoa näinä hetkinä.

"En voi ajatella korkeampaa tarkoitusta tekemälleni kuin olla osana muiden ihmisten yhdistämistä merkityksellisissä ja ikimuistoisissa yhteisissä kokemuksissa ja tuoda heille onnea ja nautintoa näinä hetkinä."

Työskentely studiossani on olennaista elämääni. Joskus se on edelleen kamppailua, mutta nyt olen avoimempi haasteelle. Alussa en voinut kuvitella itseäni taiteilijaksi, mutta nyt en voi kuvitella olevani taiteilija. Suhtaudun edelleen kriittisesti työhöni, mutta sitä kritiikkiä tasapainottaa myös kahden vuosikymmenen kokemus ja kauneuden arvostus, jota en tajunnut ennen kuin aloitin tämän matkan. Itselleni yllätykseksi olen myös alkanut arvostaa sisäistä kriitikkoani, koska hän kannustaa minua jatkamaan pyrkimistä. Olen oppinut monia korvaamattomia opetuksia taiteilijaksi tulemisen aikana: harjoittelun, kärsivällisyyden, haavoittuvuuden, sinnikkyyden ja hyväksymisen tärkeys. Tärkeintä: Olen oppinut nauttimaan itsestäni kamppailuistani huolimatta. Keramiikan harjoittelu on opettanut minulle niin paljon, ei vain ruukkujen tekoa, vaan myös elämäni rakentamisen.

Web: www.lexpots.com
Instagram: @lex.pots